Porvoo pysyy edelleen mun kestosuosikkina, kun haluan päästä Helsingin ja keskustan kuhinasta nopeasti pois. Ne mukulakivikadut ihanien puutalojen ja putiikkien varrella vanhassa kaupungissa herää aina uudella tavalla eloon riippuen vuoden ajasta.
Tuntuu, että nykyään parhaat kahvilat löytyy niistä vähän vanhoista, ajan patinoimista rakennuksista ja tiloista, mitä ei oo vimpan päälle korkeavalkokiillotettu lattiasta kattoon. Kahvi maistuu parhaalle, kun lattia vähän natisee ja kahvila näyttää siltä, niin kuin se ois syntyny niille sijoilleen, ilman mitään rakennusprosesseja.
Viime Porvoon reissulla askeleet vei kahvilaan nimeltä Cafe Pos3. Kahvilasta löytyy just tuota tunnelmaa, 1700-luvun puutalon ajan patinaa kauniissa tiloissa ja syötävän hyviä herkkuja kahvin kaveriksi. Tälläkin paikalla oli tosin yks sama vaiva, mikä tulee esiin aina suosittujen ravintoloiden ja kahviloiden kohdalla. Paikan pöydät on haluttua tavaraa, mutta onneks meidän kolmihenkiselle seurueelle löytyi pöytä peremmältä kahvilasta. Ja pieni jonottaminenkin ois ollu niiden herkkujen arvoista. Kaikki kahvilan syötävät on valmistettu ranskalaista leivontataitoa myötäillen avoimessa keittiössä. Kahvilassa panostetaan etenkin laatuun, perinteisiä vitriinituotteita ei oo tarjolla, vaan kaikki on valmistettu käsin. Myöhemmin keväällä on avautumassa myös uus ruokaravintola samaan kiinteistöön.
Cafe Pos3 on sen verran uusi tulokas Porvoon kahvilatarjonnassa, ettei siitä löytynyt arvosteluja edes foursquaresta, mutta uskon että kahvila on jo löytänyt paikkansa ihanan Porvoon kahvilatarjonnasta. Ja kun konseptin takana on Michelin-ravintolan entinen kokki Samuli Wirgentius, niin laadusta ei varmasti oo puutetta.
Ei kommentteja