Ota mua kädestä kiinni

keskiviikkona, marraskuuta 25, 2015
Lauantai on se paras päivä saada yliannostus väenpaljoudesta kaupoissa, kuulla liian paljon tuskastuneita shoppailijoita, väsyneitä lapsia ja tuntea se kuhina konkreettisesti iholla.

Joulu on taas se aika vuodesta, kun normaali kaupassakäynti voi viedä moninkertaisen määrän aikaa.

Viime viikonloppuna keskusta täyttyi joulun avajaisiin tulleista ihmisistä. Vaikka sitä lunta ei vielä oo, niin kyllä se laulava tonttukuoro, lapsiperheet kadun laidassa odottamassa, josko näkis vilauksen pukista ja pimeät keskustan kadut valaisseet jouluvalot toi sen tunnelman.

Harmi, kun unohdin ottaa kunnon kameran mukaan, pimeässä kuvaaminen ei ookaan niin helppoa puhelimella.









Sinne ruuhkaan oli meidän ja monen muun lisäksi eksynyt vanha rouva, joka ei ihan jaksanutkaan taittaa paluumatkaa bussille enää omin avuin. Lahjoiksi ostetut joulusuklaat ja oma muumikalenteri painoi jo kauppareissun päätteeksi vähän liikaa 93-vuotiaan rouvan käsissä. Meidän sydämet suli, kun tuo vaaleanpunaiseen takkiin ja nuttuun pukeutunut naurusilmäinen rouva kysyi, onko meillä hirveä kiire. No ei varmasti ollut kun tuollainen pyyntö tuli.

Niin sitä sitten käveltiin käsikynkkää kohti bussipysäkkiä ja pysähdeltiin muutaman kerran ottamaan huilia. Mummo saatettiin bussiin ja sieltä hän vilkutteli ja hymyili vielä kiitollisena kävelyseuralleen.

Liian harvoin tulee pysähdyttyä ja autettua. Niin pienellä vaivalla voi tehdä jollekin suuren palveluksen.







Joulun tulo tuntuu joka vuosi yhtä ihanalta. Kaikki ne perinteiset jutut, piparit, glögi, kuusi, valot ja joulukortit ja se jouluinen tunnelma talojen pihoilla ja kaduilla ei koskaan menetä merkitystään.

Oon maltillisesti odotellut joulukuun alkuun, kunnes kaivan joulukoristeet vintiltä esiin. Tänään töistä kotimatkalla poikkesin kuitenkin lähimpään kukkakauppaan ja ostin pienen hyasintin ja havuseppeleen. Torttuja ollaan jo leivottu pari kertaa glögin kans, aina yhtä hyvää tähän aikaan vuodesta!

Ens viikonloppuna lähdetään Porvooseen viettään kaveripariskunnan kans pikkujouluja. Siellä on myös jouluavajaiset. Porvoon mukulakivikadut ja puutalot on niin kauniita, erityisesti joulu on sitä aikaa, kun kaupunki herää taas eloon kesän jälkeen.









Ihanaa joulun odotusta,

Nina
0

Herkullinen kookoskanakastike

torstaina, marraskuuta 19, 2015
Jostain ruuista tulee vaan niitä suosikkeja ylitse muiden, joita tulee kokkailtua kotona uudestaan ja uudestaan. Tää kookoskana on sellanen, mikä maistuu aina hyvälle! Ehkä hyvien ainesosien lisäksi siihen vaikuttaa se, että tää annos on yks poikaystävän bravuureista. Toisen tekemä ruoka on aina parempaa, vai miten se meni.

Jos joku etsii vielä täydellistä, aasialaisvivahteista kanakastike-reseptiä, niin täältä pesee.

Ainekset

600g maustamattomia kananfileitä
1 paprika
5dl kookosmaitoa
riisiä
chiliä
limeä
sipulia
valkosipulia
inkivääriä
suolaa
sitruunaruohotahnaa
korianteria
tomaattipyrettä 

-

Tekovaiheet

-Pilko fileet suikaleiksi. Tykkään leikata suikaleet ite, jollon niistä tulee mureampia, 
mutta valmis kanasuikalepakettikin käy.
-Pilko paprika reilun kokoisiksi paloiksi. 
Sen jälkeen palastele myös sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri valmiiksi.
-Paista suikaleet ja lisää loppuvaiheessa mausteet ja paprika.
-Laita riisi kiehumaan. 
-Lisää kanojen ja mausteiden joukkoon kookosmaito ja tomaattipyre. 
Anna muhia sopivalla lämmöllä. Tomaattipyrettä voi lisätä oman maun mukaan ja 
kookosmaitoa on hyvä olla riittävästi, sillä kastikeesta maut tulee parhaiten esiin.
-Leikkaa lopuksi joukkoon korianteri sekä limen mehu ja nauti!










Oon tehnyt tästä ruuasta myös keittoversion, joka on superhyvää etenkin flunssa-aikaan! Inkivääri, valkosipuli ja chili kuumassa liemessä on aika tehokas yhdistelmä. Laitan sen reseptin myös lähiaikoina jakoon.


Mukavaa torstai-iltaa,


Nina
0

Mustikkatortut

lauantaina, marraskuuta 14, 2015
Leipominen ei oo mulle yhtä vaivatonta, kuin ruuanlaitto. Ruokaa kokkaillessa makuja on helpompi korjata, toisin kuin leivonnassa voi tulla ylläreitä ja lopputulos ei välttämättä ookaan sellanen, kuin ohjeessa ja kuvassa. Kokkaillessa käytän harvoin valmiita reseptejä, mutta leipoessa seuraan silmä tarkkana ohjetta, jotta lopputulos ois onnistunut.

Viimeks taisin leipoa keksejä englanninkielisestä ohjeesta, jonka kuvassa keksit oli herkullisen muhkeita ja ohje vaikutti simppeliltä. Noooh, lopputulos ei ollutkaan ihan se mitä mulla oli mielessä, keksit levis uunissa valtaviksi lätyiksi ja rakenne oli enemmän rapea, kuin se murea ja kuohkea muoto mitä ohjeen kuvassa oli. Taisin muuttaa jonkun mittayksikön väärin kääntäessä ohjetta. Onneksi keksit kuitenkin maistui paremmilta, mitä näytti.

Aina ne leipomukset ei oo uunista tullessa sitä mitä oli tarkotus ja yleensä ne kokeilut jääkin siihen yhteen kertaan. Onneks netti on pullollaan ihania ja h e l p p o j a reseptejä, mistä saa heti kertaheitolla onnistuneita.

Löysin tän ihanan torttureseptin Lindan Fashion Frosting blogista, jota vähän muokkasin täytteiden osalta. Käytin torttujen täytteenä mustikoita, mansikoita ja omenaa. Omenoita pehmensin mikrossa minuutin ja maustoin ne kanelilla ja sokerilla. Tällasissa cup cake:issa on helppo vaihdella täytteitä, niin saa useampia eri makuja kerralla.

Eilen metsästin keskustasta silikonisia muffinssivuokia (sen jälkeen kun olin vahingossa jumittanut joulutavarahyllyjen väliin hypistelemään kaikkea ihanaa!) ja ainut mitä löysin, oli pinkit ketun malliset muotit Clas Ohlsonilta. Mut nää ketut ajoi nyt asiansa oikein hyvin.

Ohje oli helppo, varsinkin, jos käyttää valmista murotaikinapohjaa. Nyt kun nää onnistui multa niin hyvin, niin lupaan ens kerralla tehdä pohjankin ite! ;)

Raaka-aineita on reseptissä tosi vähän ja eri täytteillä saa helposti muunneltua makua. Tortuista tuli raikkaita ja sopivan makeita. Rakastan tällasia yksinkertasia ohjeita, joissa onnistumisprosenttikin on suurempi. Tässä ei voi siis epäonnistua!



Tässä resepti samanlaisena (paitsi täytteet) kuin se, mikä löytyy tuolta Lindan sivuilta.

Pohja

Sunnuntain murotaikinapohja 400g
Tomusokeria kaulimiseen

Täyte

400g maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
2dl sokeria
2tl vaniljasokeria
2 sitruunan kuorta raastettuna
2dl marjoja/omenaa

-

Kauli sulanut murotaikina puolen sentin paksuiseksi ja painele taikinasta lasilla muffinssivuokiin sopivan kokoisia palasia. Painele taikinapala vuuan reunoja myötäillen.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja sekoita täyte, tuorejuusto, sokerit ja raastettu sitruunankuori, keskenään. Lisää lopuksi munat joukkoon. Täytettä ei tarvi vatkata. Tällä ohjeella torttuja tuli 16 kpl.

Lusikoi täytettä muffinssivuokiin niin, että taikinan reunaa jää himpun verran näkyviin. Lisää lopuksi täytteen päälle marjat ja omenat. 

Paista uunissa noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Koristele tortut tomusokerilla ennen syöntiä.

















Surullisista Pariisin uutisista huolimatta rentouttavaa lauantai-iltaa,


Nina
0

Aikaa ajatella

tiistaina, marraskuuta 10, 2015
Välillä tulee niitä hetkiä, kun pysähtyy miettimään enemmän asioita ja jää pohtimaan jotain ihan kunnolla. Itsetutkiskelua, -mietiskelyä, tai millä tahansa sitä haluaa kutsua.

Viikonloput on tärkeitä, koska sillon on aikaa. Aikaa nukkua pitkään, valmistella aamupalaa tunti, ja hillua kotivaatteissa puolillepäivin kuunnellen musiikkia. Uppoutua johonkin, mihin töiden jälkeen arkena ei välttämättä oo energiaa.

Mutta se arki on yhtä tärkeää, kuin viikonloputkin. Se kun töiden jälkeen on ihana mennä omaan kotiin ja miettiä, mitä hyvää ruokaa tekis, toisen hymy ja päivän kuulumisten vaihto, naapurin rouva, joka juttelee aina yhtä ystävällisesti, ja hyvänolon tunne, kun nukahtaa pehmeän peiton alle toisen nukkuessa vieressä.  


 





 

Shake it off -blogin Laura kirjoitti vähän samantapaisia ajatuksia pohdiskelusta, omista mietteistä ja siitä kuinka tavalliset asiat tekee onnelliseksi. Kun voi olla vaan ja kuunnella itseään.

Tällä hetkellä ulkona ropisee sade ja pimeä tulee jo puoli viiden aikaan iltapäivällä. Joku fiksu sanonta tiivistää sen niin, että älä huoli pimeydestä, sillä sillon tähdet loistaa kirkkaimmin. 

Tunnelmallista, ja rauhallista marraskuun tiistaita.


-Nina
0

Onnea meille - illallinen ravintola Ragussa

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2015




Toinen marraskuuta, vuonna 2013 me alettiin mun poikaystävän kans virallisesti seurustelemaan ja viime viikonloppuna juhlittiin meidän kaksvuotispäivää. Tuntuu siltä, että aika on mennyt tosi nopeesti, mutta paljon siinä ajassa on tapahtunutkin.
Tän kahden vuoden aikana ollaan ehditty muuttaa kaks muuttoa (ensin mun kamat poikaystävän luo ja viime keväänä yhdessä uuteen asuntoon), reissata niin Suomessa kuin ulkomaillakin, juhlia yhdessä ja ystävien kanssa tärkeitä juhlia, viettää hetkiä perheiden kanssa lähempänä ja kaukana, iloita arjesta ja elämän käänteistä. Yhtäkään hetkeä en vaihtais pois. <3 

Juhlistettiin meidän kaks vuotispäivää viime viikonloppuna neljän ruokalajin illallisella Ragussa. En ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa, mutta varmasti tuun käymään uudestaankin tän jälkeen.





Ennen alkuruokaa tarjolla oli erilaisia leipiä ja levitteitä. Itsetehty pestonäkkäri oli parasta näkkäriä, mitä oon ikinä maistanu, niin hyvää. Arvostan ravintoloissa kauniita yksityiskohtia ja täältä niitä löytyi pöydän kattauksesta ravintolan sisustukseen asti.

Alkuruokana syötiin tartaria vasikan sisäpaistista ja punajuurta. Tää annos oli niin kaunis ja kaikki maistui tosi hyvälle. Parasta tartaria, mitä oon syönyt, mikä oli ehkä myös noiden lisukkeiden ansiota.






Taivaallisen alkuruuan jälkeen syötiin herkkutattikeittoa, omenaa ja kahvimajoneesia, hauskasti lasipurkissa tarjoiltuna. Kuulostaakin jo aika villiltä, eikä tää makuyhdistelmä ollu ihan mun lemppareita. Kahvi teki keiton mausta ehkä vähän raskaan, eikä majoneesiakaan ois mun mielestä tarvittu. 

Pääruokana lautaselle tuli karitsan ulkoseläkettä, ja -makkaraa, lisäkkeenä oli kyssäkaalia ja grillattua päärynää. En ite yhdistele hedelmiä lihan kans, ylipäätään syön niitä yleensä vaan sellasenaan tai jälkkäreissä. Tähän annokseen tuo päärynä sopi kuitenkin hyvin ja karitsan liha oli mureaa. 


 




Ja sit päästiinkin ehkä tärkeimpään, siis jälkkäriin. Purkista löytyi metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa ja maitosuklaata. Taas tosi kaunis annos ja tykkään jälkkäreistä, mistä löytyy paljon erilaisia osia. Jätskin ja suklaan yhdistelmä on aika varma valinta ja tuo granola lisänä, nam.


 




Meidän pöytä oli varattu puoli seiskalta, jolloin ravintola oli tupaten täynnä.  Näistä kuvista tulee olo, että ravintola ois ihan tyhjä, meidän lähtiessä ysin jälkeen suurin osa porukasta olikin jo lähtenyt jatkaan iltaa toisaalle.

Ragu oli kaikkinensa tosi viihtyisä ja ruoka oli hyvää, ilta oli varmasti työntekijöille kiireinen (halloween-lauantai), mutta ruuat tuli tasaseen tahtiin ja palvelu oli hyvää.


 

Tää sunnuntaikin on juhlanpäivä, onnea siis omalle ja muillekin iseille!


-Nina
0

Maanantain piristys

tiistaina, marraskuuta 03, 2015
Sunnuntai-iltana tultiin aika myöhään mökkeilemästä ja maanantai alkoi sopivasti aikaisella herätyksellä. Aamulla töihin lähtiessä vilkasin ahdistuneena purkamistaan odottavia laukkuja ja pyykkikasaa, joka odotti pesuaan. En voi sille mitään, että tavarat niille kuulumattomilla paikolla alkaa nopeasti ahdistaa, ne vainoaa mua niin kauan, kuin ne on siivottu paikoilleen. Vaatekaappi sen sijaan saa aina tasasin väliajoin räjähtää (kun ne kaikki epämääräiset vaatepinot jää sinne ovien taakse piiloon).


Pyykkäys sai illalla ihan uuden innostuksen, kun sitä ennen poikaystävä yllätti ja tuli töistä sushin kanssa. Miten paljon tollaset pienet asiat voi piristää, varsinkin kun olin jo pitkään haaveillut sushista. Jälkkäriksi syötiin vaniljajätskiä mariannemurskalla. Joka viikon vois alottaa tollasella ruualla ja jälkkärillä, nam. En oo oikeen ikinä halunnut nimetä erikseen "herkuttelupäivää" tai rajoittaa sitä. Sitten kun tekee mieli, niin voi syödä vaikka sen pari palaa jätskiä, ilman sen isompia stressejä.












Nää pimenevät illat ei nosta sen enempää energiatasoja kuin tuo reissukamojen purkaminenkaan. Miten helppo ja mukava se onkaan pakata, mutta samojen tavaroiden purkaminen ja paikoillensa vieminen tarviikin huomattavasti enemmän vaivannäköä. Mutta nyt sekin on hoidettu alta pois.







Tää postaus oli tarkotus julkaista tasan viikko sitten, ennen kuin mun oma kone päätti lopettaa yhteistyön. Murrr. En oo aina parhaimmissa väleissä näiden koneiden ja teknisten välineiden kans, eikä mun malttamaton luonne sovi niiden kans yhteen. Nyt lainaan poikaystävän konetta ja toivon että tuo mun oma saatais pian taas pelaamaan.

Viikko on jo hei puolessa välissä, nautitaan siitä ja näistä ihanan aurinkoisista ja lämpimistä päivistä!



Nina
0
Sisällön tarjoaa Blogger.

INSTAGRAM - @ninassusanne

Translate