Sun ajatukset, mun ajatukset

torstaina, lokakuuta 22, 2015


Usein parisuhteessa riidat lähtee liikkeelle siitä, että minä ajattelen omasta näkökulmasta ja toinen omastaan. Omassa päässä ajatuksen kulku ei lähes 100% varmuudella ole juuri samanlaista, kuin sen toisen päässä ja näin voi syntyä turhia kiukustumisia toisen tekemisiin tai olettamuksia siitä miksi toinen on toiminut tietyllä tavalla. Mutta se oma tapa ajatella ei ehkä todellakaan oo aina se oikea ja ainut tapa.

Toinen tapa synnyttää väärinkäsityksiä on tekstiviestit tai ylipäätänsä kirjoitettu teksti. Viestin välityksellä äänensävyt, tauot, painotukset ja ilmeet jää kuulematta ja näkemättä ja näytölle ilmestyy vain toisen kirjoittama teksti, joka voi muuttaa tarkoitustaan monella tapaa, kun se suodattuu lukijan ajatusmaailman läpi.

Soittamalla tai kasvokkain puhumalla välttää varmasti monta turhaa väärinymmärrystä ja on helpompi jutella, kun toinen on siinä vieressä. Toisaalta jollekin asioiden ilmaisu kirjottamalla voi olla helpompaa, ja yhdellä emojilla voi olla isokin merkitys. <3

Ois mahtava, jos omat tunteet vois aina sivuuttaa ja osaiskin fiksusti esittää omat ajatukset niin neutraalisti, ettei toinen ehdi puolestaan reagoida "väärin" sun kysymyksen asetteluun tai ihmetellä ajatuksenkulkua. No, jos sammakot on jo päässy suusta, toinen voi vielä olla fiksusti reagoimatta vastatykityksellä ja sen sijaan esittää suuttumatta oman näkökulmansa. Tällöin tämä sammakoiden heittelijä voi vielä palata maanpinnalle ja ymmärtää rakentaneensa omassa päässään ihan vääränlaiset kuvitelmat.

Näitä ajatuksia heräs taas tiistai-illan parisuhde-ohjelmasta, Ensitreffit alttarilla. Miten hyviä aiheita tässä ohjelmassa käsitelläänkään! Meillä tää toinen puolisko ei oo niin innoissaan ohjelmasta kuin minä, mutta välillä kuulee kuitenkin sivukorvalla jonkun asian, mitä ohjelmassa käsitellään ja niistä syntyy yleensä tosi hyviä ja mielenkiintosia keskusteluja. Sellasia keskusteluja, mitä pitäs jokaisessa parisuhteessa käydä. Niissäkin, jossa muistetaan rakastaa toista ja hymy nousee huulille aamulla herätessä ja illalla nukahtaessa toisen viereen.



Pääsin tänä vuonna eka kertaa käymään Linnanmäen valokarnevaaleilla. Ja siellä oli niin kaunista! Jokainen laite ja ympäristö oli valaistu värikkäillä valoilla ja paikalla oli hurjasti porukkaa. Illan päätteeksi juhlistettiin kauden päättymistä värikkäillä raketeilla. Ens vuonna muistan varmasti tän, niin ehditään laitteisiinki kiljumaan, ennen kuin ne jo suljetaan.

Pian on viikonloppu, mahtavaa sellaista kaikille! Toivon mukaan mulla on viikonlopun jälkeen muutama kuva Kuusamon hienoista maisemista ja takki täynnä energiaa ja hyvää mieltä uuteen viikkoon.

Kuullaan!
0

Raidat hiuksissa

tiistaina, lokakuuta 20, 2015



Blogia aloittaessa mietin paljon, mistä kirjoittaisin. Hiustenlaitto ja erilaiset kampaukset on ollu mulle aina hauskaa puuhaa, niin omaan kuin ystävienkin päähän taiteiltuna. Niinpä ajattelin, että postaus toisensa perään täällä mun blogissa tulis olemaan hiusaiheisia.

Mutta eipäs ollutkaan. Hiustenlaitto ja niiden väkertäminen jäi kesällä ihan minimiin. Kesän alussa otetut raidat toi kaivattua piristettä ja hiukset olikin suurimman osan ajasta villinä ja vapaana, ilman mitään kampauksia tai sen ihmeempiä tuunauksia. Niinpä ne "tutorial-postaukset" jäi tulematta. Toisaalta tollaset kampausaiheiset postaukset vois olla myös käteviä toteuttaa videon kautta, ehkä joskus tulevaisuudessa sellastakin.

Nyt syksyn tullen oon kuitenkin pariin kertaan kihartanut hiuksia vaihteen vuoksi, silleen niistä saa keksittyä jotain hauskaa ja erilaisia vaihtoehtoja kiinni pitäessäkin. Suorana mun oma hius on niin liukas ja oikukas, että sitä on hankalampi käsitelläkin. Ehkä voisin siis jopa yllättää itseni, ja saada aikaiseksi jotain muutakin näille hiuksille, kuin vaan pelkästään jakauksen vaihtaminen.

Kesäkuussa otetut raidat on vapaasti saanu kasvaa hiuksissa ja oonkin tässä pähkäillyt, värjätäkö ne juurista uudestaan, vai palauttaako koko pää omaan ruskeaan hiussävyyn. Toistaiseksi oon kuitenkin tykännyt, kun raidat on luonnollisesti kasvanu, eikä juuren väriero oo niin huomattava, et se ois mua häirinnyt. Ja nää raidat säilyi mun mielestä sen verran kylmän sävyisinä, ettei mun tarvinnut kertaakaan turvautua hopeashamppoon käyttöön. Hyvä Saila, mun luottokampaaja!

Ehdin jo hetken huumassa laittaa Sailalle, mun ystävälle, L´mouksen kampaamoon viestiä, et sovitaan kampaamotreffit, mutta sitten meni pupu pöksyyn ja mietinkin taas tuttuun tapaan sen kuukauden tai kaks, jos ja kun taas jotain muutosta tehdään.

Onneks en oo yhtä hidastemponen muissa asioissa, vaan päinvastoin rakastan kaikkea spontaania tekemistä ja uusia juttuja. Innostun kuin pieni lapsi, kun päätetään tehdä esim. viikonloppureissu jonnekin tai lähdetään kokeileen jotain uutta urheilulajia. Mitä arki ois ilman näitä pieniä, uusia ja hauskoja kokeiluja.

Ens viikonloppuna oonkin lupautunut Kuusamon metsiin seikkailemaan. Metsästys on mulle ihan vierasta, mut ehkä ens viikonlopun jälkeen tiedän siitä vähän jotain enemmän.

Kivaa viikon jatkoa!!





0

Uutta kodin sisustukseen

maanantaina, lokakuuta 12, 2015
Tänä syksynä ollaan saatu nauttia pimenevien, tunnelmallisten iltojen lisäksi kirpeän aurinkoisista ja valoisista päivistä. Mikään ei harmita mua niin paljon, kuin herätä aamuun keskellä pimeyttä silmät ristissä ja huomata illalla, että päivä on vilahtanut ohi ilman välähdystäkään auringosta.

Viime viikon aamut on ollu kaikkea muuta, kuin harmaita. Auringonvalo houkuttaa ulos nauttimaan ihanasta säästä, mutta myös sisällä on kivempi puuhailla, kun luonnonvalo saa kaiken loistamaan.

Muutettiin poikaystävän kans tähän meidän nykyiseen kotiin viime keväänä ja suurin osa meidän sisustuksesta pysyikin ennallaan, mutta välillä on kiva ostaa jotain uutta, tai vaihtaa vanhaa. Viime viikkoon asti ollaan viihdytty mainiosti ilman verhoja, ikkunoiden ollessa jo sinänsä niin kauniit. Mutta mielessä on ollut kuitenkin pehmentää sisustusta verhoilla.

Päädyttiin hankkimaan läpikuultavat, valkoiset ja kevyet verhot ei niinkään peittämään vaan sisustamaan ja pehmentämään kodin yleisilmettä. Asunnon vajaan kolmen metrin huonekorkeus on yks piirre mihin nimenomaan ihastuttiin alunperinkin ja verhokauppoja aikamme kierreltyä saatiin todeta, että sen mittasia verhoja ei valmispaketteina löydykään. Teetettynä hankkiminen sujui lähes yhtä vaivattomasti ja valikoimaa kankaissakin löytyi runsaammin.

Ainut asia, mikä jännitti tilauksessa, oli se että tuleehan verhoista sopivan leveät, niin että ne ei näytä liian kapeilta, mutta ei myöskään liikaa peittäis ikkunaa. Myyjästä oli suuri apu, ja paras vinkki oli, että kankaan ollessa ohutta, leveyttä kannattaa olla mielummin reilusti, kuin liian vähän. Ja lopputulos olikin just hyvä, kaks metriä kangasta saa verhon näyttämään sopivan muhkealta paikallaan ja luonnonvalo kuultaa kuitenkin läpi.













Luonnonvalon lisäksi pimeään vuodenaikaan kaikenlaiset sisustuslamput ja kynttilät tulee aika aktiiviseen käyttöön. Sellasesta pehmeestä, lämpimästä valosta tulee ihanan tunnelmallinen olo ja seuraavaksi voikin alkaa miettimään jo tulevia jouluvaloja ja koristeita. Mutta maltetaan nyt niihin hetki vielä.

Sunnuntain aamupalalle tein yhdistelmän smoothieta ja luonnonjogurttia, tuli muuten tosi raikas ja hyvä yhdistelmä.

Tässä käytin smoothie-osaan mansikoita, vettä, chia-siemeniä, maca-jauhetta, kauraleseitä ja vähän limeä. Pohjalle kaadoin ensin luonnonjogurttia ja sen jälkeen tuo smoothie ja lopuksi päälle muutama tuorevadelma viemään kielen mennessään. Pienikin vaihtelu normaaliin tuo kaivattua piristystä. Talven aikana yritän saada houkuteltua itteni pitkästä aikaa kaurapuuron makuun, luulen että marjojen ja muiden lisukkeiden avulla se vois kerran tai kaks jopa onnistuakin!












 
0

Parasta parhaalle - ajatuksia sinkkuudesta

Pitkästä parisuhteesta erotessa ihmiset yleensä ajattelee, että sinkkuus, oma aika ja omat jutut on (kaiken sen erosurun jälkeen) positiivista. Silloin kun on päässyt yli erosta ja alkaa nauttia taas elämän itsekkäistä puolista eläessään yksin alkaa elämä taas hymyillä.

Usealle kaverille käy sinkkuuntuessa niin, että baarit alkaa taas houkuttaa ja treffikutsuja merkkaillaan kalenterit täyteen. On jännää tavata uusia ihmisiä ja todeta "mä nyt nautin tästä sinkkuajasta, enkä etsikään mitään pitempiaikaista". Muidenkin sinkkukaverien kanssa tulee vietettyä taas ehkä enemmän aikaa, kun ei oo sitä parisuhdetta joka vie suurimman osan ajasta. Elämä on hauskaa ja viikonlopun jälkeen taas nauretaan sattumuksille ja uusille tuttavuuksille sekä suunnitellaan jo seuraavia illanviettoja.

Mutta aikansa heiluttua sinkkuna jokainen treffikumppani ja jo matrana toistuvat "mitä sä teet, mistä oot" ja muut tutustumisrepliikit ei välttämättä enää tunnukaan niin jännittävältä. Jatkuva treffailu voi alkaa menettää hohtonsa. Hyvällä tuurilla jotkut treffit saavat jatkoakin ja pelkkien lupausten ja odotusten sijaan nähdään useampaankin otteeseen ja ihastumista tapahtuu puolin ja toisin.

Perhosia alkaa tuntua mahanpohjassa ja pikkuhiljaa treffailu muuttuukin jo tapailu-asteelle ja ajatukset kääntyy taas toiveikkaasti onnistuneen parisuhteen haaveiksi. Mielessä tulee jo kuviteltua, millasta ois asua yhdessä, millasethan sen vanhemmat on ja tehtäisköhän me joskus lapsia ja niin edelleen. Tunteet alkaa kasvaa ja salaa oot jo totaalisen haudannu sinkkuajat. Kunnes yks tavallinen päivä nää ihanat unelmat parisuhteesta romahtaa ja se olikin vaan yks pettymys ehkä jo toisen perään.

 Ei se ookaan niin hauskaa enää. Villi sinkkuelämä, treffailut ja tutustumiset ovatkin saaneet olon entistä yksinäisemmäksi ja mieleen hiipii pelottava ja surullinen ajatus, "tuunko mä enää ikinä löytämään ketään mulle sopivaa". Seuraavien treffien koittaessa epävarmuus ja pelko tekee olon epämukavaksi ja takaraivossa jyskyttää ajatus, "entä jos tää ei taaskaan onnistu".

Tää on huolestuttava oravanpyörä, mikä voi tuhota jo alkuunsa orastavat suhteet. Miksi ennakoida asioiden menevän huonosti, ennen kuin mitään on edes tapahtunut. Rakkaudessa saattaa satuttaa itsensä, se on sen hintana. Mutta kokeilematta ei voi tietää. Omat pelot ja ennakkoluulot on ne pahimmat viholliset.

Nää on ajatuksia, mihin varmasti moni nainen ainakin voi samaistua, kuten myös ystäväni, joka on kokenut monen epäonnistuneesti päättyneen ihastuksen kautta maailmaan kovuuden. Ei se vaan aina mee niin kuin satukirjoissa ja jostain pitäis taas saada hymy huulille, kun olo on pettynyt.

Tässä tapauksessa kyseessä on kuitenkin mitä mielettömin, ihana, ja rakastettava persoona, joten mulla ei oo pienintäkään huolta, etteikö joku kaunis päivä nää kurjat päivät ja tunteet oo pelkkä muisto vaan.

Parasta parhaalle, kun sen aika on. <3




 


Eilen oli niin uskomattoman kaunis auringonpaiste heti herätessä. Saatiin haettua uudet verhot lauantaina ja nyt ne roikkuu verhotangolla, niin kuin ois aina siinä olleetkin. Verhot jouduttiin teettämään mittatilauksena korkean huonekorkeuden vuoksi, mutta saatiinpahan juuri sellaiset, mitä haettiin. Kirjottelen niistä sitten tuonnempana omassa postauksessaan.

Ennen verho-ostoksia käytiin Kalliossa, suht uudessa kahvilassa IPI Kulmakuppilassa aamupalalla. Koko seinäpinta-alan kokoiset ikkunat päästi auringonvalon sisään tilavaan kahvilaan ja myös koira-asiakkaat oli tervetulleita. Kahvi- ja keittolounaan sekä brunssin tarjonta piti ihmisvirran tasaisen vilkkaana lauantain aurinkoisena aamuna.


Kaunista viikon alkua,

Nina

0

Lasinpuhallusta Fiskarsissa

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2015

 

 

 













Vielä muutama kuva Fiskarsista, paikkahan oli sen verran kaunis, että kamera sai olla lähes jatkuvasti päällä. Kävelylenkki kameran kanssa on ihan erilainen, askeleet hidastuu ja ympäristöä tulee katottua ihan eri silmällä. Ruskan värit, auringon säteet läpi puiden, rakennusten ajan kuluttamat pinnat, leveä runkoiset, taivaisiin kohoavat vanhat puut, sorsien äänet, ja kaikki muu ympärillä oleva saa pysähtymään. Kameran takana en oo mikään ammattilainen, mutta toivottavasti kuvat välittää ees puoleksi sen kauneuden, mitä tuolta pikkukylästä löytyi.

Sieltä löytyi myös kolkon näköisestä tehdasrakennuksesta valoisa, täynnä lasiesineitä ja niille tarkotettuja työkoneita ja välineitä oleva lasityöpaja. Astuttiin sisään jo hieman ennen kurssin alkua (kerrankin hyvissä ajoin jossain) ja pajan perältä löytyi ystävällisesti hymyilevä lasimestari putsailemassa sirpaleita. Saman tien katseiden kohdatessa alkoi yli neljän tunnin mittainen lähes taukoamaton puhe, milloin aamulla kadonneesta lompakosta, vaimon mielipiteistä tai Italiassa vietetystä ajanjaksosta 90-luvulla lasityön parissa.






 


Alkuun jännitti, kuinka lasinpuhallus sujuisi, mutta ensimmäisten kurssilaisten onnistuneiden suoritusten jälkeen oli itelläkin helpompi astella pillin varteen. Puhalluksen säätely on tarkkaa hommaa ja samalla pilliä tulee pyörittää, jotta muoto säilyy symmetrisenä. Kuulostaa ja näyttää vaikealta, mutta toisen ohjatessa vieressä, se sujuikin ihan hyvin.




 




Sula lasi näyttää ihan mielettömältä, 1000 asteisesta uunista tullessaan se hehkuu kuin tuli eri sävyissään ja venyy kuin toffee hidastettuna. Muoto syntyy puhalluksen kautta ja väri saadaan pyörittelemällä lasimassaa jonkinlaisessa jauheessa, pillin päässä.







Ensimmäisten esineiden jälkeen siirryttiin astetta haastavampaan, lintuun, jolle luotiin muodot pihdeillä. Nokka, pyrstöt ja silmä, kuulostaa simppeliltä. Mutta yritäppä tehdä ne alati muotoaan muuttavaan massaan, pienen jännityksen saattelemana, ei ookaan niin yksinkertasta. Tein valkoisen linnun ja jännityksellä odotan ehkä eniten sen saapumista postissa! Pullot, pallot ja vaasit onnistui varmaan suht hyvin.




 


Pienenä mun kautta aikojen lemppari tv-mainoksia oli Pauligin juhlamokka -kahvimerkin mainokset, missä esiteltiin eri käsityöalojen ammattilaisia työssään, puusepän, lasimestarin tai suutarin työ näytti niin ihmeelliseltä ja maailman hienoimmalta. Kuinka joku osaa tehdä omilla käsillään niin kaunista jälkeä ja viimeisteltyä lopputulosta.

Osaa ne vaan.








0

Viikonloppuloma Fiskarsiin

maanantaina, lokakuuta 05, 2015





Viime keväänä mun poikaystävä vietti syntymäpäiviään ja mietin paljon, millainen lahja olis kiva ja merkityksellinen, jotenkin erilainen tällä kertaa. Selailin pitkään netissä eri sivustoilla, erilaisia elämyksiä, tapahtumia ja toiminnallisia aktiviteetteja, kunnes törmäsin Bianco Blu nimiseen yritykseen ja heidän järjestämiin lasinpuhalluskursseihin.

Tässä kohtaa nettisivujen selaaminen pysähtyi ja aloin kunnolla ottaa selvää, missä tätä lasinpuhallusta voi tehdä ja miten homma toimii. Tuli heti sellanen olo, et tässä ois nyt sitä jotain, mistä jäis kiva muisto ja ois kokemuksena ainutlaatuinen synttärisankarille.

Sopiva ajankohta alkeiskurssille löyty lokakuun eka viikonlopulta ja juna vei meidät viikonloppureissulle Fiskarsin taiteilijakylään, Raaseporiin. Paikka ei ollut mulle entuudestaan tuttu, mutta oli kuullu, että kyseessä on luonnonkaunis, suomalaisen muotoilun ja taiteen keskus.

Paikka oli todellakin kaunis, vanhoine tiili- ja puutaloineen ja joka puolelta pursuavan vehreyden ansiosta. Hotelli Tegelin nurkilta löytyi työpajoja, myymälöitä ja ihania kahviloita historiallisista rakennuksista. Puiden reunustamia, fiskarsin jokea myötäileviä kujia pitkin kävellessä tuli olo, kuin olis jossain päin keskieurooppaa. Tietä reunusti kauniit niityt ja toisella puolella jyrkät rinteet nousi luonnonmuokkaamista vehreistä metsistä. Niin idyllistä ja kaunista, että varmasti tullaan palaamaan niihin maisemiin uudestaankin.

Lisää tietoa lasinpuhalluskurssista saat täältä Bianco Blu:n nettisivuilta. Kurssi ja erityisesti sen vetäjä on kokemisen ja näkemisen arvoisia. Lasin tekeminen ammattilaisen ohjauksessa oli ihan mieletöntä. Jokainen kurssilainen sai puhaltaa neljä eri esinettä haluamissaan väreissä, jotka lähetetään viimeistelyvaiheiden jälkeen matkahuollon kautta jokaiselle kurssin jälkeen.

Nelituntisen kurssin aikana juteltiin työn touhussa taukoamatta niitä näitä, lasimestarilla oli lasinteon lisäksi ihan mielettömät seuramiehen taidot, 37 työvuodessa kyseisellä alalla on varmasti tullut nähtyä ja koettua jos minkälaista. Mieletön persoona tällä miehellä ja sydän mukana tekemisessä.



Hotel Tegel sijaitsi sattumalta ihan lasistudion vieressä, missä myös Slow food ruokamarkkinat järjestettiin. Hotelli on ollut tässä rakennuksessa vasta pari vuotta, kun se on ollut 1832 vuonna rakennettuna alun perin hienotaepaja ja sen jälkeen mm. kokous- ja toimistotiloina.

                                                                        


 
Lauantai-iltana käytiin syömässä hotellia vastapäätä olevassa Ravintola Kuparipajassa. Tila oli modernisti sisustettu ja vanhan Fiskarsin rakennusten historian aisti hienosti täälläkin. Ja ruoka oli hyvää!

                                                                         



Fiskarsin kylä oli täynnä historiallisia kädentyöläis-rakennuksia, sympaattisia pihapiirejä puutaloineen ja kaikki tämä rönsyilevän metsän ja vihreyden ympäröimänä, joen mutkitellessa läpi kylän.

                                                                         


 
Slow Food -markkinat olivat valloittaneet Fiskarsin alueen, jotka pidettiin ihan meidän hotellin pihapiirissä. Pienessä kylässä kaikki on sopivan lähellä, kävelymatkojen päässä. Tarjolla oli lähiruokaa ja paikallista markkinahumua aurinkoisessa säässä.

                                                                        



Fiskarsista löytyy paikalle ominaisesti taide/kädentyö -myymälöitä ja desing-liikkeitä sekä työpajoja.
Suomalainen taide pääsi hienosti oikeuksiinsa vanhoissa rakennuksissa.

                                                                        


 
Laundry cafe & bar toimi vuodesta 1860 lähtien nimensä mukaisesti pesutupana, kunnes se vuonna -95 remontoitiin keramiikkastudion käyttöön ja sittemmin kahvila-baari yrityksen perusti tiloihin hollantilainen yrittäjä. Fiskarsissa asuu ja viihtyy suomalaisten taiteilijoiden lisäksi ulkomaalaiset luovan-alan ihmiset. 600 ihmisen kylä tuntui todella omalaatuiselta ja ihanalta paikalta.

Tää viikonloppu oli ihana irtiotto arjesta ja tutuista kotikulmista. Suomessa on niin paljon kauniita paikkoja nähtävänä ja koettavana. Aina ei tarvi lähteä lentomatkan päähän löytääkseen satumaisia pieniä kyliä, ihmisiä ja elämyksiä. Fiskars oli just se satukirjan sivulta repäisty mielenmaisema.

Ihanaa viikon alkua!


-Nina



0
Sisällön tarjoaa Blogger.

INSTAGRAM - @ninassusanne

Translate