Mitä sulle kuuluu?

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2015

















Otsikko lähti liikkeelle siitä, kun tällä hetkellä ilmoilla on niin paljon keskustelua (kiistelyä) maahanmuuttajista ja Suomen lainsäädännön uudistuksista seurauksineen, että ihmiset ihan tavallisine kuulumisineen jää noiden kaikkien negatiivissävytteisten keskusteluiden ja argumenttien jalkoihin piiloon. Väistämättä ne puhututtaa, mutta eikö vaihteeksi vois ihan vaan puhua oman arjen kuulumisista, ilman kannanottoa suuntaan tai toiseen liittyen uutisoinnissa esiintyviin otsikoihin.

Viikonloppu oli aika kiireetön, sellanen, että voi herätessään miettiä, mitä huvittais tehdä. Ihanaa tää syksyn tulo, kun kokoajan ei "tarvi" olla menossa. Lauantaina oli aikaa istua tuomiokirkon portailla auringon paistaessa ja ihastella, kun juuri vihitty aviopari asteli kirkosta ulos. Hetki oli aika kaunis, pilvet kehysti kirkkoa, ja turistit plus muut uteliaat sai pysähtyä hetken menoissaan ihastelemaan onnea. Hääjuhlat on mun mielestä aina niin ihania. Aloin heti käydä mielessä läpi, millon me päästään juhlimaan jonkun ystäväpariskunnan häitä. Viime kesänä useampi kuin yksi pari ilmoitti menneensä kihloihin ja ens kesänä taiskin olla jo ensimmäiset häät.












 

 


Sunnuntaina aurinko paistoi ja päätettiin lähteä Seurasaareen ulkoilemaan ja sieltä löytykin ihania piilopaikkoja istuskella auringon lämmittäessä ja ruokkia oravia ja lintuja. Ihan mahtavan rentouttavaa päästä hetkeksi luontoon, keskittyä kuuntelemaan lintujen laulua ja hymyillä noille tuttavallisille eläimille.

Tän kaiken ohessa pyykinpesu ja siivoilu kotona tuntui oikeastaan ihan kivalta, edelleen tää syksyn tulo tekee hyvää. Kesäisin on enemmän paineita olla menossa, ei malta olla kotona. Mutta nyt, on hetki jos toinenkin aikaa olla vaan. Kummasti se koti on vaan paras paikka olla.

Kotoista sunnuntai-iltaa kaikille!


Nina
0

Myötäkiukku

torstaina, syyskuuta 24, 2015
Tiedätkö sen tunteen, kun joku asia ärsyttää t o d e l l a paljon ja et malta odottaa, että pääset purkamaan ärtymystä ja kiukkua poikakaverille tai ystävälle. Joku juttu on saanu sun pulssin koholleen, karvat pystyyn ja naaman norsun pepulle ja se fiilis painaa edelleen kovasti mieltä, mutta tiedät, että kun saat sen purettua toiselle, niin olo helpottaa. Sille ihmiselle, joka ymmärtää ja kuuntelee.

No, siinä vaiheessa kun pääset avautumaan, suollat koko jutun ulos kaikessa ärsytyksessään, ehkä vielä pienellä draamankaarella höystettynä, silmät palaen vihasta ja käsien heiluessa tehosteena mukana. "Siis kuinka ärsyttävä joku voi olla..", "..ja ei siinä vielä kaikki.." "..voitko kuvitella..", "..ja sit se sano.." ja niin edelleen.

Toinen kuuntelee, nyökyttelee ja lopulta kun oot päässy uuvuttavan monologin loppuun melkein itkun partaalla, toinen toteaakin vaan; "no älä välitä", "eihän tuossa ollu mitään", "koita piristyä" tai muuta yhtä innostavaa. Ööh, anteeks kuinka? Mihin se kaikki myötäkiukku, ärtymys, pienet tuen sanat; "eikä", "miten se oikeesti voi", "kuinka ilkee se olikaan sulle" ja yhteisviha sitä ongelmatyyppiä/-asiaa kohtaan oli jääny??

Ding! Se äskönen kiukku onkin nyt potenssiin sata. Nyt sua ärsyttää edelleen se ongelma ja sen lisäksi se ihminen sun edessä, joka vähät välittäen kuittas koko keissin parilla sanalla ja olan taputuksella.

Ei näin.

Kävin tänään työn puitteissa kuuntelemassa neuropsykologian erikoispsykologin luentoa itsesäätelystä. Lopuksi tehtiin mielikuvaharjoitusta, edellä kertomani tarinan tapaisesti, kahdella lopputulemalla, jolloin kuunteleva henkilö joko kuittaa ärtymyksen hieman vähätellen, tai toisena vaihtoehtona tarjoaa tukeaan ja ymmärrystä.

Jos kuuntelija alkaa väittämään vastaan, tai yrittäisi kääntää huomiosi heti muuhun, saa se yleensä aikaan negatiivisen reaktion. Mutta jos vastaanotto on ymmärtäväisempi ja enemmän sun näkökulman ymmärtävä, on lopputuloskin sopuisampi ja itelle jää parempi olo.

Ei oo kyse siitä, mikä on oikein tai väärin, vaan siitä, että tuut kuulluksi tunteidesi ja kiukkusi kanssa just sillä hetkellä, kun sitä myötätuntoa eniten kaipaat. Hetken päästä asian käsiteltyä ärtymykselle voikin jo nauraa ja todeta, että tulipa hermostuttua.

Kuulostaako tää yhtään tutulta? Jopa meillä aikuisilla voi joskus olla itsesäätelykyvyt koetuksella, kun takana on huonot yöunet ja sen jälkeen päivän mittaan kertyy toinen toistaan kuormittavampia asioita harteille. Ja sen jälkeen onkin ilo irti. Sitä sattuu meille kaikille.

Tunnistin niin hyvin tästä tilanteesta itseni. Kun joku kiukuttaa, se menee yleensä helpommin ohi, kun saa purkaa sen ihmisen kans joka kuuntelee ja ymmärtää. Sen jälkeen on helpompi taas hymyillä ja unohtaa se mielenpahoittaja.








 



0

Suussa sulava porkkanakakku

tiistaina, syyskuuta 22, 2015



Sunnuntaina vedin toiveikkaana juoksutrikoot jalkaan auringon paistaessa kirkkaana taivaalta. Mulla on ollut viikon ajan hassua on-off kurkkukipua, joka ilmestyy illan hämärtyessä ja poistuu aamun aikana. Joten ihan kovimpia sykkeitä ei tällä lenkillä otettas irti. Noh, ainakin reippaan kävelylenkin toiveissa vedin lenkkarit jalkaan ja latasin kuulokkeisiin ekat biisit.

Mut astuessa ulos ovesta aurinko oli kadonnut jonnekin pilvien taakse ja tilalla olikin vihmova tihkusade. Se siitä reippailusta, lenkki lyheni sen verta, et sain itteni jo märäksi, kun päätin suunnata kauppaan ja mennä tekemään jotain ihan muuta. Mikä ois parempaa sadesäällä, kuin leipoa jotain, mikä täyttää koko kodin ihanalla tuoksulla.

Tuumasta toimeen nappasin facesta ystävän jakaman porkkanakakku-ohjeen, joka oli kummitellut kielen päällä koko viikon. Nyt sille oli siis otollinen aika. Ah sitä hauistreenin määrää, kun raastaa 2/3 osa porkkanapussillisen samaan vetoon, loppu olikin sitten aika kevyttä hommaa. Kunhan malttaa odottaa, et pohja jäähtyy, eikä mee levittämään kuorrutetta ennen sitä.. Kakusta tuli superherkullista, joten sadetta tai ei, niin tätä ohjetta kannattaa kokeilla. Nams.














Ensimmäisenä kannattaa hoitaa porkkanoiden raastaminen alta pois. Sen jälkeen vaahdota munat ja sokeri ja sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita muna-sokeri vaahto ja kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi joukkoon rasva ja porkkanaraaste.

Kaada koko seos leivinpaperille, korkea reunaiselle pellille. Paista 200c asteessa noin 20min, itse pidin reilu 20min ja pohjasta tuli sopivan kostea, mut pysyi hyvin kasassa.

Kun pohja on jäähtynyt, levitä päälle kuorrute ja nauti! Tää oli hyvä resepti ja jää ehdottomasti mun suosikki-kotileivonnaisten joukkoon.

Mukavaa viikon alkua!


Nina



0

3 syksyistä asua arkeen, juhlaan ja ulos

sunnuntaina, syyskuuta 20, 2015
Autumn colors

1. Illanviettoon

peplum toppi / statement kaulakoru / musta nahkajakku / viininpunaiset nahkahousut /
mustat mokkanilkkurit / nahkainen hapsulaukku / vihreä huivi


__________



Autumn outdoors

2. Ulkoiluun
villakangastakki / cashmirhuivi / nahkasormikkaat /
nahkalaukku / nahkasaappaat / hattu



__________


Couzy indoors clothes

3. Arkeen
neuletakki / valkoinen t-paita / mustat sukkahousut /
nahkahame vinolla leikkauksella / beessi huivi / niken piilokorko tennarit / kaulakoru


__________



Tein eka kertaa Polyvorella erilaisia asuyhdistelmiä ja sehän oli ihan mielettömän hauskaa. Tarkoitus oli löytää syksyyn sopivia väriyhdistelmiä ja käytännöllisiä juttuja. Tällä kertaa postauksessa ei oo vaatteiden merkkejä tai hintoja, mutta eka kerrasta innostuneena taidankin toteuttaa seuraavan asukollaasin hintojen ja nettikauppojen/merkkien kera!
 
Tykkään ite aika simppelistä pukeutumisesta niin värien kuin vaatteiden mallienkin suhteen. Ensimmäisenä tarkistan vaatteen materiaalin, sen jälkeen mietin väriä ja mallia sekä vaatteen monikäyttöisyyttä. Toki myös hinnalla on iso merkitys, joka vaikuttaa lopulliseen ostopäätökseen. Nykyään mietin kuitenkin vaatteen käyttöikää paljon, näyttääkö se hyvältä vielä muutaman pesukerran jälkeenkin, vai nukkaantuuko kangas hetkessä.
 
Syksy on mukavaa aikaa pukeutumisen suhteen, kun vielä pärjää ohuemmalla takilla ja kevyemmillä vaatteilla kerrospukeutuen. Mustan käyttö lisääntyy mulla automaattisesti näin syksyisin, mutta yritän löytää vähän värejä murretuista maanläheisistä sävyistä. Viininpunainen, vihreä tai beessi tuo mukavaa vaihtelua musta-harmaa akselille.
 
Ostin tällä viikolla yllä olevan harmaan kaltaisen villakangastakin, ehkä siitäkin kuvaa jossain vaiheessa. Huomasin jälkeenpäin, että joka asusta löytyy huivi, mut se on niin helppo ja kiva lisä asuun kuin asuun. Ja talvella viihdyn ainakin ite myös sisällä usein ohut huivi kaulassa.
 
Toivottavasti tää inspiroi tai sai ideoimaan jotain omaan syyspukeutumiseen!


Nina


 
 
0

Something to remember

lauantaina, syyskuuta 19, 2015

Kesäkuussa..

 


 

 
 
 

 
 
..sain pukeutua juhlamekkoon
..vietin juhannusta vaihtelevassa säässä Porvoossa
..nautin valoisista kesäöistä meren äärellä
..käytiin ystävien kans surffaamassa Pyhtäällä
..maistoin ensimmäisiä kesämansikoita
..istuin kahvilan terassilla auringonpaisteessa
..hymyilin ja vietin syntymäpäivääni
..värjäsin vaaleita raitoja hiuksiini
..kävin kuuntelemassa Kasmiria Kaisaniemen puistossa
..olin vielä töissä ja odottelin heinäkuussa alkavaa lomaa
 
 
 
 
Kesäkuu oli ihana, vaikkakin kelit oli vielä koleat ja aurinko ei hirveesti lämmittäny. Heinäkuun kuvat voisin kaivaa esiin vaikka sitten, kun ensilumi on maassa ja mittarilukemat nollassa. Huih, siihen on onneks vielä hetki!
 
En tiedä teistä, mutta mä otan kesällä tuplasti enemmän valokuvia, kamera tulee kaivettua useammin esiin ja kuvaaminen on vaan auringon paistaessa niin paljon kivempaa. Nykyään kuvaamisen tekee jo paljon helpommaksi se, että kännyköistä löytyy itessään aika laadukkaat kamerat. Hauska nähdä, kuinka nykyään vanhemmatkin pariskunnat taitaa selfien ottamisen siinä missä nuoremmatkin.
 
Useammin pitäis muistaa, et ne arkisetkin hetketon ikuistamisen arvosia, ilman juhla-asuja ja -puitteita, ihan vaan verkkareissa ja kotona sohvalla.
 
Toivottavasti siellä ruudun toisella puolellakin nousi mieleen ne parhaimmat hetket menneeltä kesältä.
 
Mukavaa lauantaita!
 
 
Nina
 
 
 

0

Parisuhteeseen alttarilta

torstaina, syyskuuta 17, 2015















 

Myönnän heti kättelyyn, oon vilpittömästi koukussa Ensitreffit alttarilla ohjelmaan. Oih. Kaks täysin tuntematonta ihmistä lyödään kirjaimellisesti saman katon alle elämään, toisten ihmisten valintojen perusteella. Mä en oo aikoinani, ollessani sinkku, suostunut ees sokkotreffeille, saatikka kuvitellut, että tapaisin sen Herra Oikean tällasella tavalla kuin tässä tv-formaatissa. Entä jos se ahdistaa, olo on epämukava ja ei oo mitään juteltavaa? Hiki nousee otsalle, ja tunnelma on käsin kosketeltavan vaivaantunut teeskenneltyä hymyä myöten. Ei kiitos.

Sitä suuremmalla innolla kotipsykologi mussa herää henkiin ja naamataulu liimautuu tv:n äärelle, kun tää "paritusohjelma" lävähtää ruutuun. On kutkuttavaa päästä arvioimaan, onko esiraadin valinnat osunu kohdalleen ja millä tavalla näillä ihmisillä oikeesti synkkaa. Voiko joku rakastua ihmiseen tällasista lähtökohdista, tv-kameroiden kuvatessa taustalla? Miksipä ei!

Ikiromantikko mun sisällä uskoo, että jos se on tarkoitettu, niin sitten nää ihmiset päätyy jatkamaan yhdessä, kameroiden sammuttuakin. Huolimatta kaikista ihmeellisistä sivutekijöistä, mitä tv-ohjelman, valmiiksi valikoidun puolison, yhteen muuttamisen ja normaalin parisuhteen aloittamisen myötä tulee.

TV:n tarjonnan ja reality-ohjelmien kirjossa tää kyseinen paritusleikki kyllä nousee positiivisessa merkityksessään esille. Se koskettaa, jännittää, hymyilyttää ja ennen kaikkea herättää samaistumisen tunteita katsojassa.

Ensitreffit alttarilla -TV sarjassa kuvataan ihan tavallisia ihmisiä, ilman etukäteen kirjoitettuja juonenkäänteitä, ja siinä nähdään niitä samoja tunteiden myllerryksiä, mitä jokainen kokee ihastuessaan ja kohdatessaan toisen ihmisen.

Sellasia ajatuksia tällä kertaa. Tunnelmallista torstai-iltaa,


Nina


0

Millä keinoin saat kropan voimaan hyvin

torstaina, syyskuuta 10, 2015
Kävin alkuviikosta kuuntelemassa ravintovalmentaja Annika Havasten luentoa ruokavaliosta ja sen yhteydestä kehon ja mielen hyvinvointiin. Luento järjestettin Jolie Organic health & Beauty-liikkeen kauniissa tiloissa Uudenmaankadulla. Luennon välissä tarjoiltiin terveellisiä vitamiinipommeja smoothien muodossa.

Luento eteni kevyesti eteenpäin ja tunnelma oli sopivan rento väsyttävän monologin sijaan. Paikalla oli suurimmaksi osaksi ihmisiä, joilla oli jo etukäteen omia kokemuksia ja innostusta ruokavalion parantamisen suhteen, mutta sen lisäksi ihan jokainen sai varmasti uutta ajateltavaa ja puhtia oman hyvänolon lisäämiseen ruokavalion kautta. Tärkeintä on kuitenkin se, että jokainen sais inspiraatiota omaan syömiseen ja terveyden ylläpitämiseen, vaikkei kaikki tieto oliskaan sisällöllisesti uutta.

Annika luetteli muutamia tärkeitä pääkohtia, jotka tukee terveyttä ja tasapainoa kropassa. Nää oli itselläkin tiedossa, mutta tän illan kautta näitä alkoi taas tietoisemmin pohtimaan omalla kohdalla. Tää luento sattui ajankohdallisesti ihan loistavasti mulle, kun tässä postauksessa kirjoitinkin siitä, kuinka haluan muuttaa omaa ruokavaliotani vähäviljaisempaan ja maidottomampaan suuntaan. Ja so far so good, neljän päivän jälkeen ihan hyvillä fiiliksillä mennään edelleen.





Tässä siis muistilistana ne tärkeimmät pointit kohti parempaa terveyttä ja ruokavaliota.


Suoliston toiminnasta huolehtiminen
jos suolisto ei toimi kunnolla, ei myöskään tarpeettomat myrkyt pääse poistumaan kropasta!
Tää on siis ensimmäisenä hoidettava kuntoon.
Ruoki kroppaa terveellisellä ruualla, niin se alkaa kaipaamaan sitä.
 
Verensokerin seuranta
Sokeri ja valkoisista jauhoista valmistetut syötävät aiheuttavat nopeita heilahteluita verensokeriin,
verensokerin laskiessa yhtä nopeasti kuin se on noussutkin. Ei siis turhaan sanota, että ateriavälit pitäisi pitää lyhyinä. Tää on itellä ehkä se heikoin kohta tällä listalla, kun usein kiireessä unohtaa haukata jotain ja pian onkin jo kiljuva nälkä.
 
Vihreä ja värikäs ruoka
Mitä värikkäämpää ruokaa syöt, sen paremmin kroppa voi.
Kasviksia löytyy joka lähtöön ja vihannesosastolta löytyy oikeesti aika kattava valikoima
erilaisia vaihtoehtoja lautaselle (tai blenderiin).
Vihreä on kaikkien kasvisten numero ykkönen, se sisältää eniten ravinteita. Pinaatti, rucola, parsakaali tai esimerkiksi herneet ovat sieltä parhaasta päästä.
 
Antioksidantit
Marjoilla voi huoletta herkutella ja sen lisäksi ne sisältävät paljon mm.
vastustuskykyä lisääviä antioksidantteja. Marjojen lisäksi esim. hedelmissä
ja pähkinöissä on paljon antioksidantteja.
 
Hyvä mieli
Stressin poisto ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on kaiken a ja o. Pelkkä smoothien tekeminen, jumpassa käyminen tai ruokavalion muutos ei riitä.  
Jokainen muutos lähtee liikkeelle askel askeleelta ja näkyy joka elämänalueella.
Tunnista oman kehon tarpeet ja laadi itselle hyvältä tuntuvat tavoitteet.
Ja muista, että jokainen meistä saa ainakin silloin tällöin herkutella ja lipsahdella. ;)
 
 


 
 
 
Lopuksi yks herkullinen vihersmoothien resepti, minkä opin luennolla.
 
 
-Selleriä
-Lehtikaalia
-Limeä
-Päärynää
-Pinaattia
-Omenaa
-Kurkkua
 
 
Selleri oli tässä listassa sellanen, mitä en oo vielä käyttänyt smoothieissa, mutta olin positiivisesti yllättynyt. Omaan kotiversioon lisäsin vielä chia-siemeniä, maca-jauhetta ja ohranohrasta. Vihersmoothiesta saa raikkaan, kun siihen lisää jotain hedelmää, ite käytän usein ananasta.
 


 


 
 
 
Toivottavasti näistä heräs jotain ajatuksia suhteessa omaan syömiseen ja hyvään oloon. Kuuntelemalla kroppaa löytää varmasti itelle ne parhaat vaihtoehdot. 
 
Heii, kohta on jo viikonloppu, hang in there guys! Mun viikonlopusta tulee erityinen, koska lennän huomen aamusta Ouluun viettämään viikonloppua tärkeiden ja ihanien ihmisten kans.
 
 
Kuullaan taas!
 
-Nina
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
0
Sisällön tarjoaa Blogger.

INSTAGRAM - @ninassusanne

Translate