Tony Robbins -niminen life coach puhuu parisuhteista ja niistä säännöistä, mitä parisuhteessa luodaan. Luin kotiin päästyä netistä pari artikkelia tän tyypin jutuista, ja riippumatta siitä, oonko joka asiasta samaa mieltä, sai ne ajattelemaan ja herättelemään omia näkemyksiä.
Tässä muutamia pääpointteja, joita jäin miettimään. Nää on tärkeitä riippumatta siitä, onko sinkku, vai parisuhteessa, tai kuinka laajan sosiaalisen piirin ympärillä pyörii.
Suhde itseen
Se, mitä ajattelen itestäni, välittyy suoraan ympäristöön. Kun oon sinut itseni kanssa, on hyvä olla myös muiden kanssa. Huonona päivänä oma lenkkiseura riittää piristämään mieltä. Tai ehkä sillon just kaipaa sen maratonipuhelun auttavalle ystävälle, joka ymmärtää jo ensimmäisestä tavusta, että kuunteleva ystävä on paikallaan. Oma käytös on suora peili toisiin, toisin sanoen niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Ennakko-odotukset ja -luulot
Nää liittyy ehkä eniten mun ajatuksissa parisuhde vrs. sinkku-elämään. Jokaisella on omat odotuksensa parisuhteelle, ja sinkkuelämä voikin ennen pitkää alkaa maistumaan puulta. Mikään tunne, tai onnellisuus ei rakennu kuitenkaan pelkästään näille odotuksille. Useimmiten nää odotukset ja uskomukset osoittautuukin aika päinvastaisiksi. Kukaan ei varmaan etukäteen tiedä sanoa, koska se sinkkuelämä muuttuukin parisuhteeksi, ja tunteet vie mukanaan. Rakkaus saa tekemään asioita toisen hyväksi, ja omasta onnellisuuden tavoittelusta tuleekin sillon meidän onnellisuuden tavoittelua.
Onnellinen ihmissuhde
Ihmissuhde on onnellisimmillaan, kun saat olla oma itsesi ja tietoisesti haluat tehdä asioita toisen vuoksi ja antaa ottamisen sijaan. Toisen vaatteille tehdään kaapista tilaa, ja arki saa lisää sisältöä, kun katetaankin astiat kahdelle. Nämä arjen pienet onnellisuuden hetket ja poikkeaminen normaalista rutiinista, sekä yllätykset ja panostaminen antaa suhteelle sitä alkuaikojen huumaa vielä monen seurusteluvuoden jälkeenkin.
Itsestäänselvyys
Toinen on siinä sua varten ja sä sitä. Arvostus, huomaavaisuus ja toisen rakastaminen ei saa koskaan loppua. Varsinkaan suomalaisessa kulttuurissa ei odoteta kukkakimppuja ja ylistyssanoja joka toinen väli, mutta sitäkin tärkeempänä pidän tekoja ja sitä huomaavaisuutta, mitä voi luonnollisesti toiselle osoittaa, ilman mitään rahalla ostettuja tavaroita.
"Oonko muistanut sanoa, että kiitos kun.." "Ihana, kun olit tehnyt.." "Oot niin kiva, kun.." "Mulla on niin hyvä olo, koska.."
Näiden asioiden pohtiminen aika ajoin tekee hyvää. Miten omat ajatukset ja käytös heijastuu ulospäin ja miten joku toinen kokee mun sanat ja toisinpäin.
Siinäpä vasta oli merkittävä kahvikupillinen. Kiitos V.
-Nina
Ei kommentteja